Kasvattamisen vaikeus

Tämä kulunut vuosi on ollut yksi vaikeimmista kasvattamisen saralla. Epäonnea on ollut useammallakin suunnalla ja motivaatiota harrastamiseen on yritetty hakea eri keinoilla. Minulle on aina ollut tärkeää kasvattaa ensisijaisesti itselleni ja sellaisia koiria mihin uskon aidosti. En koe tarvetta tehdä pentueita tavoitellen yksittäisiä asioita, enemmän kokonaisuutta ja tavoitellen sitä visiota, millaisena itse näen ja koen dobermannin olevan. Itsevarmana, vietikkäänä, tasapainoisena harrastuskoirana, joka on sekä terve, että ulkomuodoltaan rodunomainen. Minulle on tärkeää kasvattaa pentuja perheenjäseniksi ja olenkin pitänyt sitä enemmän kuin tärkeänä, että voin elää mukana kasvattieni iloissa ja suruissa. Nyt monien tapahtumien myötä tuo tavoite tuntuu kuitenkin olevan kovin vaikea saavuttaa ja sen myötä olen päätynyt nyt laittamaan toistaiseksi kasvatustyön tauolle ja keskityn harrastamaan omien koirien kanssa niitä asioita, mistä seuraa hyvää mieltä. 

Haikein mielin, kiitollisena jokaisesta Dobechester -koirasta <3