Monimuotoisuus ja miksi se on tärkeää
Halusin vähän avata sitä mitä monimuotoisuus on ja miksi sen vaaliminen dobbereilla on niin tärkeää. Dobermannin historia ei ole kovin pitkä, jonka vuoksi rodun aikaansaaminen on edellyttänyt voimakkaitakin sukusiitoksia eli läheisiä sukulaissuhteita pentueiden vanhemmilla. Noilla sukusiitoksilla saavutetaan yhdenmukaisempaa tyyppiä, tiettyjä luonteita, sekä tietysti ulkonäköä. Myös tiettyjen terveysominaisuuksien aikaansaaminen on edellyttänyt sukusiitoksen hyödyntämistä. Vuosikymmenien linjauksilla on kuitenkin menetetty rodun sisältä monimuotoisuutta ja näennäisistä sukutaulu eroista huolimatta geenitestit paljastavat karun totuuden suurimman osan kannasta olevan hyvinkin läheistä sukua keskenään.
Monimuotoisuuden puute on tunnistettu altistavan monille autoimmuunisairauksille (mm. DCM, kilpirauhasen vajaatoiminta, allergiat jne.), jonka vuoksi puhutaankin jo roturisteytysten mahdollisuuksista, jotta rotuun saataisiin enemmän geenivariaatiota ja lisättyä monimuotoisuutta. Roturisteytyksiä odotellessa näen itse kuitenkin tärkeänä yrittää säilyttää monimuotoisuutta rodun sisällä erilaisin keinoin. Geenitestit tuovat tähän oman mahdollisuutensa, kun yksilön todellinen tilanne todentuu ja mahdolliset partnerit voi koettaa valikoida monimuotoisuutta edistäen.
Itse havahduin tilanteeseen testattuani ensimmäisen geenitestini (Embark) Fialle. Fian oma geneettinen COI% oli huisin korkea 46, mutta silti se oli dobberiksi vielä normaalin rajoissa! Etsittyäni urosta työkalua hyödyntäen, kävi selväksi että suurin osa Euroopan uroksista ei sukusiitosta isosti alentaisi. Parhaimmillaan uroksia vertaillessani, sain oletetun sukusiitoksen juuri alle 40. Linjoilla ei tässä kohdin ollut yhtään niin suurta merkitystä, kuin alun perin oletin. Parhaimmat (alhaisimmat) prosentit sain Australialaisilla ja Amerikkalaisilla uroksilla (jopa 22!), mutta niistä riittävän tiedon (terveys, luonne) saaminen ja sperman tuottaminen Suomeen tuntui selvittelyjen jälkeen liian haastavalta.
Kun minulle sitten suositeltiin tutustumista XL:n emän Tanyan jälkeläisiin, innostuin todella aiheesta. Tanya on Argentiinasta Ruotsiin tuotu nyt jo vanhempi (lähes 10v.) narttu ja edustaa Euroopassa hyvin erilaista sukutaulua ja monimuotoisuutta. On huomattavasti helpompi selvittää riskejä ja positiivisia asioita Ruotsista kuin rapakoiden takaa, saati sitten astutuksen järjestäminen! Selvittelyjen jälkeen XL valikoitui urokseksi josta Embark testaus tehtiin. Voitte uskoa iloni, kun tarpeelliset geenitestit (vwd, dcm1 ja dcm2) osoittautuivat sopiviksi Fialle ja vielä enemmän, kun geneettinen COI% oli Fian kanssa vain 34! Vaikka se on vieläkin suhteellisen korkea, on se dobbereiden keskiarvoon (40+) nähden selvästi alhaisempi!
Monimuotoisuuden toivon sekä avaavan itselleni enemmän ovia tulevaisuudessa mihin tulevat sukupolvet voi yhdistää, sekä tietenkin pienentävän osaltaan edes hitusen riskiä autoimmuunisairauksiin. Mielenkiintoista tulee olemaan testata tulevia pentuja geenitesteillä ja katsoa millaisia yksilöitä yhdistelmä tuottaa. :)